2. lokakuuta 2011

Valkosipuliperunoita pannulla

Jostain syystä mä oon hirvittävän huono tekemään valkosipuliperunoita uunissa. Tuntuu, että niiden kypsymiseen menee ikuisuus ja silti päällimmäiset perunat on raakoja. Siksi tapaan tehdä valkosipuliperunat useimmiten pannulla muhittaen. Ja hyviä ovat. Mutta rumia. Ja tein mä kuinka suuren annoksen tahansa, niin aina ne katoaa aika nopsaan. Tänään piti hieman säännöstellä valkosipulin määrää, kun ruoan päälle mentiin vielä juhlistamaan erään pikkumiehen 6-vuotissynttäreitä. Tänään on siis saatu herkutella ihanilla leivonnaisillakin. Eikä olisi ollut kovin korrektia mennä paikalle oikein valkosipulille lemuten.

Valkosipuliperunat pannulla

n. 8 keskikokoista perunaa
6 valkosipulinkynttä (tai sopivasti maun mukaan)
2dl ruokakermaa
suolaa
pippuria
voita

  Viipaloi kuoritut perunat muutaman millin vahvuisiksi viipaleiksi. Ruskista viipaleita voissa isossa kasarissa tai paistinpannulla, kunnes saavat aavistuksen väriä. Kannattaa ruskistaa useammassa erässä! Mausta jokainen paistoerä erikseen suolalla ja pippurilla. Kaada kaikki viipaleet takaisin pannuun. Lisää mukaan viipaloidut valkosipulinkynnet ja kerma. Anna muhia miedolla lämmöllä kannen alla välillä varovasti käännellen, kunnes perunat ovat kypsiä. Aikaa muhittamiseen menee noin 15 minuuttia, riippuen viipaleiden paksuudesta ja esipaistosta.

Perunoiden kera tarjosin tänään ihan vaan grillimausteella maustettuja porsaan lehtipihvejä, vihanneksia ja grillimausteesta ja voista tehtyä maustevoita. Olin tuon maustevoin unohtanut ihan kokonaan ja hätäisesti sekoitin mausteita pehmitetyn voin sekaan, käärin massan kelmuun ja laitoin hetkeksi pakkaseen, että ehtisi edes vähän jässähtää. Tuohonkin olisi voinut panostaa vähän enemmän, mutta kun ei aina kaikkea voi muistaa.

Valkosipulipotut ja sottainen pannu

Sen verran sain kommenttia eilisestä jalkapallokakusta, että hyvää oli ollut. Suklaamoussea olisi kuulemma saanut olla enemmän. Olisi tietysti voinut lisätä moussen sekaan vielä rouhittua suklaata. Suklaatahan ei koskaan voi olla liikaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti