Mä oon edelleen onnellinen tuosta eilisestä suklaakakusta. Ja hyvin se tuntui flunssaan auttavan, kun nyt on taas ihan hyvä olo. Jatkossa siis suklaakakkua pienimpiinkin flunssaoireisiin :D No, ehkei sentään. Ehkei tuo kakku mun oloa parantanut. Mutta totta oli, että kakku paranee vanhetessaan. Sitä, kuinka hyvää se olisi huomenna, tuskin saadaan tietää.
Tänään ja ensi viikollakin jatkuu jääkaapin ja pakastimen tyhjäys. Jotenkin kummasti sitä haalii pakastimeen aina kaikkea mahdollista, mutta harvoin niitä muistaa käyttää pois. Yritin ensi viikon ruokalistaakin suunnitella niin, että tulisi käytettyä mahdollisimman paljon noita olemassa olevia sapuskoja. Tänään sain hävitettyä yhden pekonipaketin. Jippii. Se ei kauheasti tilannetta helpota, mutta siitä on hyvä jatkaa. Kun aikaisemmin kerran tykästyin siihen bruschettaan, niin tein lounaaksi vanhan Pirkka-lehdestä poimitun ohjeen mukaan pekoni-punasipulileipiä. Niin rasvaisia kuin olivatkin, niin oli ne kyllä hyviäkin! Tein vaan vähän vähemmän kuin mitä alkuperäisen ohjeen mukaan tehtynä tulisi.
Pekoni-punasipulibruschetat
(5 leipää)
1 pieni ciabatta
oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
5 viipaletta pekonia
1 isohko punasipuli
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
0,5rkl balsamiviinietikkaa
Kuumenna uuni 250-asteeseen. Laita pekoniviipaleet kylmälle pannulle ja kuumenna hitaasti miedolla lämmöllä, jotta rasva irtoaa ja pekoni kuivuu. Käännä ja kuumenna toiselta puolelta, kunnes pekoni saa väriä. Nosta pekonit valumaan talouspaperin päälle.
Kuori sipulit, leikkaa ohuiksi viipaleiksi ja kuullota pekonin rasvassa kunnes ne hieman pehmenevät. Mausta suolalla, pippurilla ja balsamiviinietikalla. Anna hautua pari minuuttia välillä sekoitellen.
Leikkaa leivästä noin 1, 5-2 sentin viipaleita ja lado pellille leivinpaperin päälle. Hiero leivät kummaltakin puolelta halkaistulla valkosipulinkynnellä. Voitele leivät oliiviöljyllä.
Paahda leipiä 250-asteisessa uunissa (grillivastuksen alla), kunnes leivät saavat hiukan väriä. Käännä ja paahda toinen puoli. Jaa sipulit leiville ja nosta jokaisen päälle pekoniviipale. Tarjoa heti.
Päivän pääruoka oli ihan hatusta vedetty riistakäristyskastike. Alunperin oli ajatuksena tehdä jo eilen poronkäristystä. Mulle iski kuitenkin pihiys kaupassa ja kun riistakäristys oli tarjouksessa, niin ostin sitten sitä. Jotenkin tämä päivä on kadonnut tekemättä mitään ja loppujen lopuksi mulle tuli kiirus saada ruoka tehtyä ennen miehen treenejä. Niinpä tein ruoaksi pikaista, mutta ihan maukasta riistakäristyskastiketta ja muusia. Kastikkeen tein ihan summamutikassa. Kastiketta maistaessa se mun mielestä aivan huusi suolakurkkua. Olin kuitenkin laittanut jo sen verran suolaa, etten viittinyt niitä kurkkuja lisäillä. Ehkä ensi kerralla sitten. Niin hyvät kuin kastikkeen ainekset olivatkin, niin ruoka itsessään ei näytä kyllä yhtään miltään.
Riistakäristyskastike
2pkt(à240g) riistakäritystä
3rkl margariinia
1 iso sipuli
3dl vettä
1,5rkl maizenaa
1tlk(à120g) smetanaa
1rkl sinappia
suolaa
mustapippuria
Ruskista jäiset tai kohmeiset käristyslihat margariinissa kuumalla pannulla. Lisää silputtu sipuli kypsentämisen loppuvaiheessa. Lisää 2dl vettä ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla kymmenisen minuuttia.
Sekoita 1,5rkl maizenaa desilitraan kylmää vettä ja kaada ohuena nauhana kastikkeen joukkoon. Anna kiehua muutaman minuutin. Lisää joukkoon smetana ja sinappi. Kuumenna. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Tarjoa perunamuusin, puolukkasurvoksen ja maustekurkkujen kanssa.
Pian saakin aloittaa tuon pikkuherran synttäritarjoilujen suunnittelut. Hurjaa, että mun vauva täyttää vuoden. Jotain ajatuksia juhlien suhteen onkin jo. Jostain kumman syystä oon saanut päähäni, että haluaisin tehdä kilpikonnakakun. Mulla ei vaan oo vielä hajuakaan, että mitenkä sen toteuttaisin. Hyviä ajatuksia otetaan vastaan. Kilpparin kropan teen jalkapallokakkuvuoalla, mutta se kuorrutus mietityttää. Ja pään ja raajojen teko. Kakkupohjasta mä ne varmaan muotoilen, mutta muuta en tiedäkään. Hmm... Täytyy pohtia asiaa. Onneksi tässä on vielä muutama viikko aikaa. Mutta luulen, että tuo suklaakakku ainakin pääsee tarjoilulistalle. Muuta en sitten vielä tiedäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti