Ihana, aurinkoinen sunnuntai kului Kääpiölinnan pihaa raivatessa. Kyllä tuntee jotain tehneensä, kun on lapioinut kivijalan ympäriltä rempan yhteydessä tullutta moskaa, haravoinut ja kerännyt risuja. Ja juossut tuon pojan perässä. Niin kivoja kuin nuo vanhat koivut ovatkin, niin kyllä ne roskaakin. Eriasteisten talvimyräköiden jäljiltä piha on täynnä pikku risuista aina isompiin oksan pätkiin. Valitettavasti osalle koivuista on lähtötuomio annettu ja se aika koittanee tänä kesänä. Kun on huhkinut pihalla, ei kauheasti ollut virtaa kokkailuun. Onneksi tämän päivän ruoaksi oli nakkiwokkia. Ja lounaaksi paistettiin nuotiolla makkaraa. Ei ehkä ruokaa terveellisimmästä päästä, mutta saa sitä joskus mussuttaa makkaraa oikein kunnolla. Nakkiwokin ohje on taas Yhteishyvästä poimittu. Ruoka ei ollut mitenkään kummoista, mutta ihan hyvää ja nopeaa perussapuskaa. Voi siis tehdä toistekin.
Nakkiwok
250g
nuudeleita
1
paprika
300g
nakkeja
4
valkosipulinkynttä (laitoin valmista murskaa)
1rkl
öljyä
1pss wokvihanneksia (pakaste)
Kastike:
0,5dl
soijaa
2rkl
hunajaa
2rkl
chilikastiketta
Pinnalle:
persiljaa tai korianteria
Keitä nuudelit ja valuta ne lävikössä. Pese paprika, poista siemenet ja
viipaloi. Viipaloi nakit. Kuori ja hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy
pannulla. Paista hetki nakkiviipaleita, lisää paprika,
valkosipulinkynnet ja pakastekasvikset. Paista hetki käännellen. Kaada
joukkoon kastike, lisää nuudelit, sekoita ja kuumenna. Lisää
chilikastiketta maun mukaan. Tarjoile heti.
Suoritin ruokaa laittaessa sellaisen "pelastetaan kuivahtanut patonki"-operaation. Kuivasta patongista tuli oikein hyvää margariinin, valkosipulimurskan, folion ja uunin avulla. Sekoitin reiluun margariininokkoon valkosipulimurskaa, tein viillon patongin päälle ja täytin viillon valkosipulimargariinilla. Täytetyn patongin käärin folioon ja kuumensin 225-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Hyvin kelpasi ja patonki katosi hujauksessa. Eipähän tarvinnut heittää pois.
Pakko vielä kehaista uutta hunajalöytöä. Pyysin miestä tuomaan kaupasta hunajaa merkkiä sen kummemmin määrittelemättä. Mies kiikutti mulle purkillisen pehmeää Mesimestarin hunajaa. On kyllä parasta hunajaa mitä oon koskaan maistanut. Ja oon huoletta käyttänyt tuota juoksevan hunajan tilalla, kun on nimensä mukaisesti ihanan pehmoista ja valuvaa. Kannattaa siis joskus luottaa miehenkin kykyyn valita ruokia. Niin ja tämä ei ole maksettu mainos :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti