28. elokuuta 2015

Jesus dude! You smell like curry! - helppo, herkullinen kanacurry koh samuin tapaan

Pitkästä aikaa voin tarjota teille jotain arkiruokaa. Nolona on pakko tunnustaa, että kesän ajan ollaan syöty huonommin kuin varmaan koskaan. Kiinnostus ruoanlaittoon on ollut pahasti miinuksella. Kesä on ollut kaikin puolin kiireinen ja sen lisäksi mun kunto on ollut aika onneton. Aikani oon juossut lääkäreissä ja nyt sain sitten astmadiagnoosin. Ironista kyllä, diagnoosi pätkähti samana päivänä, kun tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun viimeisen tupakan tumppasin. Palkinto se on kai huonokin palkinto. Toisaalta, jos tuon kautta saan itseäni edes vähän parempaan kuntoon ja hengityksen jotenkin kulkemaan, niin hyvä. Vielä odottelen pääsyä allergiatesteihin ja aikaa keuhkolääkärille. Hieman pelottaa, josko oon allerginen kissoille, sillä noista nelijalkaisista ystävistä en millään haluaisi luopua. Enkä luovukaan, ellei tilanne mene aivan huonoksi. Mutta nyt eletään päivä kerrallaan, yritetään kerätä hukattuja voimia ja suunnataan positiivisin ja luottavaisin mielin kohti syksyä. Aina asiat järjestyvät tavalla tai toisella. 

Innostusta ruoanlaittoon ja ruokaan panostamiseen on heikentänyt oleellisesti myös tuo meidän pikkumiehen ruoan kanssa temppuilu. Ainahan tuo on ollut huono syömään, mutta nyt tilanne on aivan onneton. Ei suostuisi syömään yhtään mitään, ei edes niitä ruokia mistä ennen jotenkin tykkäsi. Käy aina kysymässä, että mitä ruokaa ja maistamatta kertoo ruoan olevan pahaa. Isänsä ei tykkää ruoan kanssa temppuilusta yhtään ja siksi tunnelma ruokapöydässä on useimmiten äärimmäisen kireä. Välillä tekisi mieli lyödä patakintaat naulaan ja tuumata, että syökää mitä tykkäätte. Mua ei enää kiinnosta. Sama show oli aikoinaan tytönkin kanssa, mutta siinä suhteessa tilanne on onneksi oleellisesti parempi. Eikä aikaa kulunut kuin 14 vuotta... 

Mutta siihen ruokaan. Pitkästä aikaa innostuin vääntämään kanacurrya, joka yleensä on meillä kaikille kelvannut. Tällä kertaa tein currya koh samuin tapaan, joskin hieman sovellellen. Hyvä, kiva ruoka, jonka valmistamiseen ei hirveän kauaa mene, jos sattuu olemaan edelliseltä päivältä jääneitä keitettyjä perunoita.




Currya koh samuin tapaan

2 dl cashewpähkinöitä
1 rs (450 g) maustamattomia broilerin fileesuikaleita
1-2 rkl öljyä
1 iso sipuli
1½-2 rkl punaista currytahnaa
1/2 tl kardemummaa
1 tlk (400 g) kookosmaitoa
400 g keitettyjä perunoita
1 rkl limetinmehua
1-1 1/2 rkl kalakastiketta
persiljaa tai korianteria

  Paahda cashewpähkinät pannulla ilman rasvaa. Siirrä ne lautaselle.
  Ruskista broilerinsuikaleet paistokasarissa kahdessa erässä. Kuullota hienonnettu sipuli. Mausta broileri-sipuliseos currytahnalla, kardemummalla ja halutessasi ripauksella suolaa. Sekoita hetki. Kaada joukkoon kookosmaito ja kiehauta.
  Kuori ja paloittele perunat reiluiksi paloiksi. Lisää kasariin perunat ja cashewpähkinät. Mausta limetinmehulla ja kalakastikkeella. Hauduta miedolla lämmöllä noin 10-15 minuuttia. Tarjoa lisäksi riisiä.



2 kommenttia:

  1. Tuo ruoka näyttää erittäin hyvältä! Minäkin olen innostunut kokeilemaan vähän uusia makumaailmoja, ja löytänytkin monta hyvää uutta reseptiä. Vanhuusko iskenyt...?!
    Ymmärrän täysin sun innottomuuden ruoanlaittoon.... ♥ Eihän sitä muutenkaan aina jaksa, ei edes tälläinen lapseton ja suurinpiirtein terve ihminen. Tsempit tuon astman kanssa!!! Ja tosiaan toivotaan että kissat ei olisi astman aiheuttajien listalla. Ja tsempit myös pikkumiehen kanssa!! Ymmärrän täysin että vetää hermoa kireälle, sillä itsekin inhoan, niin aikuisten kuin lasten, ruoalla leikkimistä. Innostuuko pikkumies syömään silloinkaan, jos saa itse osallistua sen ruoan valmistamiseen...?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Eniten varmaan Emma pelkää, miten kissojen käy, jos oonkin niille allerginen. Äiti muisteli, että mut olis muksuna testattuja ja silloin ei allergioita ollut, mutta saattaahan nuo kai tulla myöhemminkin. Mutta jos jotain positiivista haluaa tästä löytää, niin nyt mulla on hyvä syy komentaa muut siivoamaan :D

      Oon yrittänyt houkutella pikkumiestä kokkailemaan mun kanssa, mutta tällä hetkellä ei oikein suostu tekemään mitään. Melkoinen uhmaikä päällänsä ja kaikesta vängätään vastaan. Haaveilin jo, että olisi ihanaa viedä muksut viikonlopuksi jonnekin ja ainoastaan vaan nukkua, nukkua ja nukkua.

      Poista