Eat your greens - pähkinäiset kasvispihvit kera kermaviilikastikkeen

Mun ruokajutut laahaa pahasti jäljessä ja työpöytä on täynnä epämääräisiä muistilappuja, joissa on jos jonkinmoista reseptintynkää. Yritän parhaani mukaan saada niitä näpyteltyä koneelle, olettaen, että saan omista jutuistani jotain selvää... 

Viime viikolla innostuin tekemään pitkästä aikaa kasvispihvejä. Pihveihin lykkäsin vähän kaikkea mitä kaapista löytyy, mm. juustoraastepussin loput ja rouhittuja pähkinöitä. Aluksi näiden paistaminen ei tahtonut onnistua millään, mutta kun lisäsi tarpeeksi kananmunaa, niin johan pysyivät kasassa. Kasvispihvien seuraksi tein raikkaan kermaviilikastikkeen. 

Kasvispihvit

200 g porkkanaa 

100 g perunaa

350 g kesäkurpitsaa

10 cm:n pala purjoa

1 dl cashewpähkinöitä rouhittuna

1 dl kaurahiutaleita

1½-2dl kermaa

½-1 tl suolaa

2 tl paprikajauhetta

mustapippuria

3-4 kananmunaa

1½-2dl juustoraastetta

Paistamiseen:

öljyä

  Sekoita kerma ja kaurahiutaleet keskenään ja anna turvota 5-10 minuuttia. Raasta kesäkurpitsa sekä kuoritut porkkanat ja perunat karkeaksi raasteeksi. Hienonna purjo hienoksi silpuksi. Rouhi pähkinät. 

  Sekoita kaikki ainekset keskenään. Kuumenna ohukaispannu ja paista ohuita pihvejä öljyssä. Käännä pihvit vasta sitten, kun massa on kunnolla hyytynyt. 

  Tarjoa kermaviilikastikkeen kera

Kermaviilikastike

1 tlk (200g) kermaviiliä

1 tl sinappia

2 tl viinietikkaa

ripaus suolaa

1-2 rkl tuoretta basilikaa

1-2 tl sitruunamehua

mustapippuria

  Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua hetki kylmässä ennen tarjoilua.

Fancy colours! - Väriläiskiä keittiöön KLiNGEL:in tuotteilla

Kevät on mulle, ja varmasti monelle muullekin sellaista aikaa, että tekee mieli hankkia kotiin jotain uutta ja kivaa. Etenkin keittiöön kaipaan usein jotain piristävää. Jos rehellisiä ollaan, niin kaikista mieluiten laittaisin koko keittiön uuteen uskoon, mutta vilkaisu tilille haihduttaa moiset ajatukset aika nopeasti.

Tällä kertaa sen kivan pienen piristysruiskeen tarjosi KLiNGEL. KLiNGEL on saksalainen perheyritys, joka on ollut toiminnassa jo huikeat 90 vuotta. Suomeen tämä liike rantautui vuonna 2004 ja verkkokauppa avattiin vuonna 2005. KLiNGEL tarjosi minulle mahdollisuuden tutustua heidän laajaan tuotevalikoimaansa ja tilata joitain tuotteita myös itselleni. Valinnanvaraa verkkokaupasta löytyisi vaikka kuinka paljon, sillä tarjolla on niin naisten kuin miestenkin vaatteita, koruja, uima-asuja ja paljon kivaa kotiin liittyvää, kuten kodin tekstiilejä, elektroniikkaa ja astioita. Koska ajatuksena oli esitellä tuotteita myös teille, päädyin tilaamaan sellaisia juttuja, jotka jollain tapaa liittyisivät keittiöön ja ruoanlaittoon. 

Mutta sitten niihin tilaamiini tuotteisiin. Ensimmäinen, eli munamuotit, ovat varsinaisia turhakkeita, mutta niin valtavan söpöjä, etten voinut jättää niitä tilaamatta. Aluksi olin hieman skeptinen, että mitenkähän nämä mahtavat toimia, mutta toimihan ne. Kovaksi keitetty kananmuna kuoritaan nopeasti heti keittämisen jälkeen ja laitetaan muottiin. Muotti suljetaan ja laitetaan kylmään veteen ja annetaan olla siellä 10 minuuttia. Tämän jälkeen saat syödä valloittavan pupun tai nallen tai ihastella pientä tähden tai sydämen muotoista kananmunaa. Itse kastoin munat hyvin nopeasti kylmään veteen, että sain kuoret irti. Ainoa miinus näissä oli se, ettei näitä saisi pestä koneessa, eikä käsin tiskaaminen ole oikein mun juttu. 

Toinen tuote, johon ihastuin suunnattomasti, oli Rosina Wachtmeisterin lasinen leikkuulauta. Todennäköistä on, etten malta käyttää tätä leikkuulautana, vaan tämä saa toimittaa tarjoilualustan virkaa. Jotenkin tämä suloisen värikäs kuva saa joka kerta hymyn huulille. Kuvavaihtoehtoja löytyi kolme, mutta tämä oli ehdottomasti eniten mun mieleen.

Viimeisin tuote, eli astiapyyhkeet tulivat oikeasti tarpeeseen. Viime aikoina oon nimittäin kasannut melkoisen läjän virttyneitä pyyhkeitä miehelle remppa- ynnä muihin touhuihin käytettäväksi. Osan astiapyyhkeistä oon pyhittänyt leivinliinoiksi ja osa saa toimia alkuperäisessä hommassaan. Luulen, etten näitä malta astiapyyhkeinä käyttää, vaikka toisihan nämä mukavasti väriä keittiön seinällä roikkuessaan. Paketissa oli neljä ihanan värikästä, polka dot-kuosista pyyhettä. (Polka dot on mun salainen paheeni... )

Toimitus verkkokaupassa oli mukavan nopeaa. Siitä kun tilauksen olin tehnyt, meni noin viikko ja paketti oli noudettavissa. Verkkokaupan selaaminen oli suhteellisen helppoa, joskin pakko myöntää, että muutaman kerran onnistuin kadottamaan ne tuotteet, mitä ajattelin tilata. Valikoimaa tutkiessa ilahduin siitä, että tarjolla oli hyvin erilaisia tuotteita verrattuna muihin vastaaviin liikkeisiin tai paikallisiin kauppoihin. Meidän koti on täynnä väriä ja lisää saa tulla, vaikka sitten tällaisten pienten käyttötavaroiden muodossa. 

Tuotteet lahjoitti KLiNGEL

Sweet little duck! - mehukas ankkasalaatti

Jippii, vihdoin mun tehokuntoutusjakso on tuottanut tulosta. Viime vuoden loppupuolella alkoi jakso, jonka aikana kävin kerran viikossa fysioterapissa, jumpassa, salilla ja omatoimisesti kävelemässä tai vesijuoksemassa. Lähtötilanne oli se, että vaivoin jaksoin kävellä reilu kilometrin ja sen jälkeen uupumus ja kivut oli sitä luokkaa, ettei tarvinnut muuta enää tehdäkään. Nyt, kolme kuukautta myöhemmin, tein uuden kävelyennätykseni pitkään aikaan. Eilen kävin tytön kanssa kävelyllä ja matkaa kertyi reilu neljä kilometriä. Eikä siinä kaikki, tuosta matkasta sain juostua noin 200 metriä. Pätkissä kylläkin, mutta silti! Tavalliselle ihmiselle tuo ei taida olla matka eikä mikään, mutta mulle se on melkein kuin lottovoitto. Ennen juoksin paljon, mutta sitten selkään kohdistuneen leikkauksen vuoksi taito juosta katosi. Tuosta leikkauksesta on kulut jo reilu 15 vuotta, enkä tuona aikana ole montaakaan juoksuaskelta saanut otettua. Fysioterapeutinkin mielestä tuon huonon jalan hallinta ja voima on petrannut huomattavasti tämän kolmen kuukauden aikana. Hyvä minä! Paljon on toki vielä tekemistä, että saan itseni parempaan kuntoon, mutta kyllä tällainen positiivinen muutos antaa aina uskoa siihen, että saan pidettyä koipeni edes jotenkin toimintakykyisenä. 

Samaan aikaan, kun kuntoutusjakso alkoi, tein pieniä muutoksia ruokavaliossa. Lähinnä lisäsin kasvisten määrää ja muutin ruokailun säännöllisemmäksi. Kaikki turha napostelu jäi pois, joskin kyllä välillä saa herkutella ihan luvan kanssa. Varsinaisesti ei ollut tarkoitus laihduttaa, lähinnä vaan pitää parempaa huolta itsestään. Kuntoilun ja säännöllisen ruokailun ansiosta paino on tippunut useamman kilon ja jos vielä kolmisen kiloa tippuisi, niin olisin tyytyväinen. 

Yleensä syön lounaaksi salaatteja, jotka muodostuvat siitä, mitä jääkaapista löytyy. Välillä on kuitenkin ihan mukava kokeilla valmiita ohjeita, sillä muuten nuo mun salaatit pakkaa olla melko yksipuolisia. Viikolla herkuttelin ihanalla ankkasalaatilla, jonka ohjeen löysin "Vähällä vaivalla salaatteja"-kirjasta. Kirja on kirpparilöytö muutaman viikon takaa ja jokainen ohje on sellainen, jota voisi kokeilla. Loistava kirja siis! Salaattia tein vain puoli annosta, mutta laitan ohjeen kuitenkin siten miten se kirjassa on. Mun ankka pääsi aavistuksen liian kypsäksi, mutta siitä huolimatta salaatti oli oikein hyvää!

Ankkasalaatti

(4ann.)

2 ankanrintaa

2 lehtisalaattia revittynä

2½ dl ituja

1 keltainen paprika suikaleina (laitoin suippopaprikan)

½ kurkkua ohuina suikaleina

2 tl limetinkuoriraastetta

2 rkl kookosraastetta paahdettuna (laitoin kookoshiutaleita)

Kastike:

2 limetin mehu

3 rkl kalakastiketta

1 rkl fariinisokeria

2 tl makeaa chilikastiketta

2½ cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna

3 rkl tuoretta minttua hienonnettuna

3 rkl tuoretta basilikaa hienonnettuna

  Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Aseta ankanrinnat ritilälle ja laita uunivuoka alle. Paista 20-30 minuuttia, tai kunnes ankanrinnat ovat kypsiä ja niiden nahka rapeaa. Ota ankanrinnat uunista ja siirrä jäähtymään.

  Sekoita lehtisalaatti, idut, paprika ja kurkku isossa kulhossa. Suikaloi jäähtyneet ankanrinnat ja lisää ne kulhoon. Sekoita hyvin.

  Kastike: Vatkaa pienessä kulhossa limemehu, kalakastike, sokeri, chilikastike, inkivääri, minttu ja basilika. Kaada kastike salaatin päälle ja sekoita.

  Kumoa salaatti tarjoilulautaselle. Koristele salaatti ennen tarjoilua limenkuori- ja kookosraasteella. 

Viimeisin, mutta ei vähäisin - synttäreiden suolalihavoileipäkakku

Vielä yksi voileipäkakku ja sitten on muksujen synttärit paketissa. Samoin kuin kasviskakun kanssa kävi, tuotti tämä lihainenkin kakku päänvaivaa. En halunnut tehdä perinteistä kinkkuvoileipäkakkua, enkä kalakakkua. Porokin oli poissuljettu vaihtoehto, joten pää löi todellakin tyhjää. Onneksi sitten kaupassa osui silmiin naudan sisäpaistista tehdyt suolalihaleikkeleet, joten ongelma kakun lihasta ratkesi sillä. Mun mielestä suolakurkku sopii naudan kanssa yhteen erinomaisesti, joten sitäkin päätin kakkuun laittaa.

Alunperin oli tarkoitus tehdä kakusta pienempi ja laittaa täytteet kolmeen kerrokseen, mutta siinä yliväsyneenä kakkua kootessa ajatus ei pysynyt kasassa ja kakkuun tuli vain kaksi täyteväliä. Kakun kokosin säädettävään reunavuokaan, enkä tietenkään hoksannut ottaa mittaa muistiin. Tähän kakkuun käytin 8½ paahtoleipäviipaletta kerrosta kohti, mutta ihan hyvin onnistuu, jos laittaa kaksi leipäviipaletta vierekkäin ja neljä pitkittäin. 

Koristeluun en ole täysin tyytyväinen, sillä päälle tullut tuorejuusto-kermaseos loppui kesken. Olisin halunnut pursotella koristeet koko kakun ympäri.

Suolalihavoileipäkakku

16-17 viipaletta Reilu täysjyväpaahtoleipää

8-9 viipaletta Reilu kaura-pellavapaahtoleipää

Kostutus:

2½-3 dl lihalientä

Lihatäyte:

340 g suolalihaa naudan sisäpaistista

½ sipuli

1 punainen suippopaprika

3 dl vispikermaa

180 g chilituorejuustoa

pippuria

Suolakurkkutäyte:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl cheddarjuustoa raastettuna

½ tlk kermaviiliä

1-2 maustekurkkua

Päälle:

600 g yrttituorejuustoa

1dl vispikermaa

Koristeeksi:

salaattia

paistiviipaleita

herneenversoja

  Kiehauta ensin lihaliemi ja anna sen jäähtyä. Leikkaa leivistä kovat reunat pois. Vuoraa suorakaiteen muotoinen vuoka kelmulla tai laita pöydälle kelmuista alusta, jonka päälle voit kakun koota. Näin se on helppo kääriä maustumaan.

  Valmista lihatäyte. Leikkaa suolaliha pieneksi silpuksi. Hienonna sipuli ja paprika. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Sekoita ainekset keskenään ja mausta pippurilla.

  Suolakurkkutäytettä varten raasta juusto ja hienonna maustekurkut. Sekoita ainekset keskenään.

  Lado vuoan pohjalle tai kelmusuikaleelle leivät, 2 viipaletta vierekkäin ja 4 peräkkäin. Kostuta lihaliemellä. Levitä päälle suolalihatäyte. Lado päälle uusi leipäkerros, kostuta. Levitä päälle suolakurkkutäyte. Levitä päälle vielä kerros leipää, kostuta. Kääri kakku tiiviisti kelmuun ja nosta jääkaappiin maustumaan yön yli.

  Kumoa kakku tarjoilualustalle. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita tuorejuuston kanssa tasaiseksi. Levitä juustoseos tasaisesti kakun pinnalle. Jos juustoseosta jää, voit pursottaa loput koristeiksi. Koristele haluamallasi tavalla.

What you see is what you get! - lasten synttärikakun kaksi puolta

Jospa vielä jatkaisi kakkujuttujen parissa... Muksujen synttäreillä täytekakku oli ainoa, jonka suhteen mulla oli etukäteen edes jonkinlainen ajatus. Halusin käyttää samaista makuyhdistelmää kuin serkun tytölle tekemässäni Inter Milan-kakussa, eli punaherukkaa ja kinuskia. Punaherukkatäytteen oon joskus löytänyt Tarun taikakakut-blogista ja kinuskitäytteen Suklaapossulta. Ainoa ongelma oli liivate, jota molemmista täytteistä löytyi. Koska yksi vieraista oli kasvissyöjä, täytyi liivate jättää pois. Kinuskitäytteen oon aiemminkin tehnyt ilman liivatetta, joten sen tiesin onnistuvan, mutta punaherukkatäyte mietitytti. Onneksi Taru ystävällisesti auttoi ja kehoitti laittamaan vain enemmän vaniljakreemijauhetta liivatteen tilalla. Tämä toimi paremmin kuin hyvin ja sain kakusta liivatteettoman. Pohjana käytin samaista voi-sokerikakkupohjaa kuin toissavuotisessa halloween-kakussa. Koska ajatuksena oli tehdä kerroskakku, tarvitsin normaali sokerikakkupohjaa tiviimmän pohjan.

Itse koristelu olikin sitten mielenkiintoinen projekti. Pikkumies on jostain syystä hullaantunut uudestaan Angry birdseihin ja on jo useamman kuukauden hokenut haluavansa Angry Birds-kakun. Tyttö puolestaan, kuten me kaikki muutkin, on jo kurkkua myöten täynnä koko "älpö"-höpötystä, joten omaan kakkuunsa ei niitä tipusia halunnut. Kahta kakkua en viitsinyt tehdä, joten päätin tehdä kerroskakun, jossa on kummallekin omat puolensa. Selvästikään en suunnitellut asiaa kunnolla loppuun, sillä pohjat paistettuani tajusin, etten saisi puoliakaan koristeista mahtumaan kakkuun, jos tekisin perinteisen kerroskakun. Olin jo vähällä luovuttaa ja päätyä sittenkin kahteen kakkuun, kunnes jostakin keksin, että teenkin tuosta kolmessa tasossa olevan tekeleen. Täytin pohjat normaalisti edellisenä iltana ja kun tuli kuorruttamisen vuoro, leikkasin pienen kakkupohjan kahtia. Puolet tuli kakun päälle ja toisen kakun muotoilin "lisäsiivekkeeksi" kakun viereen. Korkea puoli sai olla tytölle ja toinen pojalle.

Kakun koristeet on tehty sokerimassasta ja/tai marsipaanista. Osan tein jommasta kummasta, osaan käytin molempia sekaisin. Ruusut on maalattu ensin kullanvärisellä spraylla ja päälle on suihkautettu vielä helmiäishohdetta. Angry Birdsien pesän takia nousi hirveä meteli, kun meinasin tehdä pesän ensin aivan väärin. Pikkumies seurasi mun puuhia ja kun aloin tekemään pesää "risuista", sai kauhean kiukkukohtauksen. Ei äiti katsos ymmärrä, millaisia niiden pesien oikein täytyy olla. Pakko oli sitten kaivella muutama kuva, että sai pesän muistuttamaan edes vähän enemmän aitoa ja oikeaa. 

Kakun päälle tein mascarponevaahdon ja tytön puolelle vielä suklaakuorrutteen. Pikkumies sai tyytyä keksimuruihin ja hasselpähkinäkekseihin, mascarponevaahdon lisäksi tietenkin. Kakkua kootessa mulla tuli joku ajatuskatkos, sillä tarkoitus oli levittää suklaakuorrutus alemman kakkupohjan toiselle reunalle ennen kuin nostaisin toisen kakun siihen päälle. Suklaakuorrutuskin olisi saanut jäähtyä ja jähmettyä hieman kauemmin, sillä nyt oli turhankin valuvaista sorttia. Ja valitettavasti tuohon kuorrutteeseen jäi pieniä suklaasattumia, jonka vuoksi kakun pinnasta tuli epätasainen.

Kyllä se niin on, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja omat muksut saa tyytyä kakkujen puolesta äidin omituisiin kokeiluihin, kun muille tehdään varman päälle ja asiat etukäteen suunnitellen.

Kakun koristelu jäi niin viime tippaan, etten ehtinyt tuosta montaa kuvaa napata ja nekin vasta juhlapöydässä.

Punaherukka-kinuskitäytekakku Angry Birdseillä ja kukkasilla

Pohja:

150 g voita tai margariinia sulatettuna

7 munaa

3 3/4 dl sokeria

5dl vehnäjauhoja

1½ tl leivinjauhetta

Kostutus:

2½-3 dl spriteä
(jos tykkäät oikein märästä kakusta, käytä enemmän Spriteä)
Punaherukkatäyte:
3 dl kermaa
1 prk (á200g) vaniljarahkaa
3 3/4 dl punaherukkaa
3/4 dl sokeria
1 dl vaniljakreemijauhetta
Kinuskitäyte:
3 dl kuohukermaa
1½ dl fariinisokeria (kevyesti pakattuna)
150 g maustamatonta tuorejuustoa

Mascarponekuorrute:

250 g mascarponea

2 dl tomusokeria

3 dl kuohukermaa

Suklaakuorrute:

75 g tummaa suklaata

3/4 dl kuohukermaa

Koristeet:

sokerimassan ja marsipaanin seoksesta tehdyt kukat ja angry birdsit

keksejä paaluiksi

keksejä murusteltuna hiekaksi

  Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon vuorotellen kuivat aineet ja sula rasva. Kaada voideltuihin ja  jauhotettuihin vuokiin (tässä kakussa 16cm ja 24cm). Paista 180 asteessa keskitasolla noin 35-40 minuuttia, kunnes tikulla koitettuna ovat kypsiä.

  Aloita kinuskivaahdon valmistus mielellään edellisenä päivänä. Mittaa 1½ dl kermaa ja fariinisokeri kattilaan. Kuumenna sekoitellen, kunnes seos kiehuu ja jatka keittämistä parin minuutin ajan. Anna kastikkeen jäähtyä ja siirrä jääkaappiin. Kastikkeen täytyy olla täysin kylmää ennen vaahdotusta. 

  Seuraavana päivänä vaahdota loppu kerma ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Vatkaa kylmä kinuskikastike vaahdoksi sähkövatkaimen täydellä teholla. Sekoita kinuskivaahto kerma-tuorejuustoseokseen. 

  Valmista punaherukkatäyte vatkaamalla kerma vaahdoksi. Yhdistä siihen rahka, sokerit, vaniljakreemijauhe ja soseutetut punaherukat. Jos haluat, pusertele herukat ensin pienen siivilän läpi. 

  Leikkaa kakkupohjat kolmeen osaan. Vuoraa kakkujen paistamiseen käytetyt vuoat kelmulla. Nosta alin levy kelmun päälle, kostuta kevyesti. Levitä päälle kinuskivaahto. Nosta päälle toinen kakkulevy, kostuta ja levitä päälle punaherukkatäyte. Nosta päälle vielä viimeinen levy ja kostuta se. Kääri kakut tiukasti kelmuun ja anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään. Täytä molemmat kakut samoin.

  Seuraavana päivänä valmista ensin mascarponekuorrute. Sekoita kulhossa mascarpone ja tomusokeri keskenään. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja sekoita vaahto mascarponen joukkoon.

   Kumoa suurempi kakkupohja alustalle ja poista kelmut. Levitä tasainen kerros mascarponevaahtoa kakun pinnalle. Leikkaa pienempi kakkupohja keskeltä kahtia. Laita pienet tukikepit alemman kakkupohjan läpi siihen kohtaan, mihin pienempi kakunpala tulee. Leikkaa pienemmän kakkupohjanpuolikkaan kokoinen alusta elintarvikekäyttöön soveltuvasta pahvista. Nosta kakkupala pahvin kanssa suuremman kakkupohjan päälle. Kuorruta mascarponekuorrutteella.

  Muotoile toisen pienen kakkupalan suora reuna siten, että se sopii hyvin isomman kakkupohjan kaarevaa reunaa vasten. Aseta se isomman kakkupohjan kylkeen haluamaasi kohtaan. Kuorruta mascarponekuorrutteella. Nosta kakku viileään vähintään 20 minuutiksi, tai kunnes pinta on hieman jähmettynyt.

  Valmista suklaakuorrute. Paloittele suklaa kulhoon. Kuumenna kerma kattilassa kiehumispisteeseen. Kaada kerma suklaan päälle, anna seistä muutama minuutti ja sekoita sitten varovasti tasaiseksi ja kiiltäväksi suklaakuorrutteeksi. Anna seistä huoneenlämmössä, kunnes seos on tarpeeksi kiinteää kakun päälle levitettäväksi. Levitä suklaa kakun päälle (tässä tapauksessa vain puolelle kakusta).

  Anna suklaan jähmettyä hiukan ja asettele sitten kukat paikalleen. Toiselle puolelle murustelin ensin suklaahippukeksejä ja levitin ne kakun pintaan. Leikkaa pyöreät keksit sopivan mittaisiksi paloiksi ja lado kakun reunaan. Nosta kiukkutiput paikoilleen. 

Makeaa mahan täydeltä - suklaa-kinuskiruutuja ja cake popseja

Tuossa vuoden alkupuolella sain kirjahyllyyni kirjan, jota olin hypistellyt kaupassa useamman kerran, mutta en vain ollut malttanut ostaa. Kun lähikaupan alekirjapöydällä komeili sitten pari kappaletta kyseistä opusta, en enää pystynyt hillitsemään itseäni ja kirja lähti mukaan. Kirja on melkoisen paksu teos täynnä suklaisia reseptejä. Tätä kirjaa tulee selattua aika usein ja jokainen ohje vaikuttaa sellaiselta, että voisin kokeilla.... Oikeastaan haluaisin nuo kaikki ihanat leivonnaiset ja suolaiset ruoat nyt heti! Pakko kumminkin malttaa mielensä, sillä yli 300 suklaareseptiä on hieman liikaa kerralla toteutettavaksi. 

Kun suunnittelin viikonlopun juhlatarjoiluja, halusin vihdoin ottaa kirjan käyttöön ja tehdä siitä jotain. Valinta tosin oli melkoisen vaativa projekti, sillä miten voi valita loistavista ohjeista vain yhden? No, päätöksiä oli tehtävä ja valinta kohdistui tällä kertaa pieniin suklaa-kinuskiherkkuihin. Muksuna Twix tai silloin vielä Raider oli mun lempisuklaa ja näissä on vähän jotain samaa. Ihana keksipohja, suussasulava kinuski ja päällä suklaa. Vaikkei ohjeella kovin suurta annosta tule, niin riittoisia nämä tuntuvat olevan. Vielä nimittäin löytyy muutama pala jääkaapista, joskin joudun kyllä hillitsemään itseäni, etten ota rasiaa käteen ja popsi kaikkia loppuja kerralla. Se määrä sokeria ja voita mikä noista löytyy, ei välttämättä ole järkevää kerralla nautittavaksi. Etenkin kun tuo liikuntapuoli on tällä hetkellä hieman vähäistä. 

Aivan mallikelpoisesti näiden valmistaminen ei sujunut, mutta siitä huolimatta lopputulos oli loistava. Tiedä sitten miten loistavia näistä tulisi, jos kaikki menisi putkeen. Pohjaa paistaessa odottelin ja odottelin, että se saisi hieman väriä ja pidin pohjaa uunissa turhankin kauan. Jossain vaiheessa hoksasin kurkata kirjan kuvaa ja tajusin, ettei sen tarvikaan olla kovin tummaa. Kinuskia keittäessä seos pääsi aavistuksen juoksettumaan ja kinuskin koostumus tuntui hassulta, mutta koska aikaa ei oikein ollut, niin en alkanut tehdä täytettä uusiksi. Loppujen lopuksi valmiissa leivonnaisessa rakenne olikin hyvä eikä yhtään rakeinen. Päälle tullut suklaa ei tahtonut oikein jähmettyä ja kiikutin vuoan meidän erittäin viileälle kuistille. Tottahan minä unohdin sen sinne, enkä hoksannut leikata leivonnaista ruuduiksi siinä vaiheessa, kun suklaa oli edes aavistuksen pehmeää. Koska en halunnut suklaan hajoavan leikatessa, kastoin terävän veitsen kiehuvaan veteen, pyyhin nopeasti kuivaksi ja leikkasin leivonnaiset ruuduiksi kuuman veitsen avulla. Näin homma sujui kohtuullisen hyvin. Jälkikäteen huomasin, että olisin voinut laittaa hanskat käteen ruutuja leikatessa, sillä nyt suklaapintaan jäi ikävästi sormenjälkiä. Ja onhan nuo vähän hätäisesti leikattu muutenkin, mutta sille ei enää voi mitään.

Suklaa-kinuskiherkut

Pohja:

225 g vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

180 g voita sulatettuna

50 g sokeria

1 tl vaniljauutetta

Täyte:

125 g voita

100 g sokeria

2 rkl vaaleaa siirappia

1 tlk (n.400g) makeutettua maitotiivistettä

Kuorrute:

250 g tummaa suklaata karkeaksi rouhittuna

  Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen. Vuoraa nelikulmainen vuoka (20cm) alumiinifoliolla. Jos sopivaa vuokaa ei ole, voit "rakentaa" sellaisen alumiinifoliosta.

  Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola yhteen. Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi suuressa kulhossa sähkövatkaimen suurella nopeudella. Vatkaa pienellä nopeudella ja lisää joukkoon vanilja ja jauhoseos. 

  Levitä taikina tasaisesti vuokaan. Paista pohja vaaleanruskeaksi, eli 10-15 minuuttia.

  Täyte: Sulata voita, sokeria, siirappia ja maitotiivistettä keskikokoisessa kattilassa miedolla lämmöllä jatkuvasti hämmennellen. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua noin 5 minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä ja anna seoksen jäähtyä hetki. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle. 

  Kuorrute: Sulata suklaa vesihauteessa, hiljalleen kiehuvan veden päällä tai mikrossa välillä sekoitellen. Kaada suklaa täytteen päälle ja anna asettua noin 30 minuuttia. Leikkaa neliöiksi. 

Ohje on siis kirjasta "Suklaa - kultainen kirja", joten keittokirjalistasta saa tämän myötä ruksata yhden kirjan testatuksi. Tämä kirja saa todellakin pysytellä mun hyllyssäni. 

Tähän samaan syssyyn voisi laittaa kuvan juhlapöydän cake popseista. Viime kakkutikkarikokeilun jäljiltä pakastimesta löytyi vielä suklaakakkua, johon sekoitin taas appelsiinituorejuustoa. Koska Candy meltsejä ei ollut, enkä tähän hätään niitä saanut, kuorrutin cake popsit valkosuklaalla. Yli jääneen suklaan pursottelin tikkareiden pintaan koristeeksi. Vaikka aivan ensimmäisen kakkutikkarikokeilun jälkeen vannoin, etten näitä koskaan enää tee, niin pakko myöntää, että hiljalleen näidenkin väkertäminen alkaa sujua. Eikä ole ollenkaan niin vastenmielistä puuhaa kuin ajattelin. 

Food is good! - arkinen broileri-riisigratiini ja kokemuksia kaupustelijoista

Pakko jakaa yksi viime viikkoinen juttu teidän kanssanne, vaikkei se ruokaan liitykään. Meillä on suunnitelmissa jatkaa remppatouhuja ja laittaa tuvan käyttövesiputket uusiksi. Sen tiimoilta on tarjousten kysely meneillään ja pari ollaankin jo saatu. Näihin tarjouksiin liittyy tämäkin tarina...

Vanhassa talossa kun asutaan, niin viime viikkoina meillä on käynyt jos jonkinmoista kaupustelijaa. On ikkunafirmaa, kattoasentajia sun muita. Viime viikolla oven takana oli nuori neitokainen, joka kertoi, että heidän firmansa kartoittaa tällä alueella putkiremppojen tarvetta. Tottahan minä siitä ilahduin, kun tuntui, että on vaikeaa saada putkimiehiä tontille asti tarjousta tekemään. Jokaisella kun tuntuu olevan valmiiksi niin paljon hommia, ettei näin pienelle remontille ole aikaa tahi innostusta. Tämän neitokaisen kanssa sovittiin sitten aika, jolloin firman edustajan sopisi tulla paikalle. Minä kun en moisista hommista mitään ymmärrä, niin halusin miehen hoitavan sen tapaamisen.

Koitti sitten perjantai ja positiivista kyllä, mies tuli sovittuna aikana, tai oikeastaan jopa hieman etuajassa. Tämä oli siitä outoa, kun maalämpö- ja sähkörempan tiimoilta noita miehiä tottui odottelemaan jopa päiväkausia. Siihen ne positiiviset jutut sitten loppuikin. Meille tullut nuorimies oli kyllä kovasti asialla, tai ainakin yritti olla. Kovasti teki laskelmia ja kertoili rahoituksista sun muista, kuten varmasti heidän työhönsä liittyykin. Paperiakin lykkäsi miehen eteen, että jospa siihen saisi allekirjoituksen, ihan vaan kuulemma tarjous oli kyseessä. Kummasti paperin yläreunassa luki sopimus ja allekirjoittamalla olisimme lupautuneet teettämään remontin kyseisellä firmalla. Kun mies ei paperia suostunut kirjoittamaan, alkoi pelottelu. Että vakuutus ei korvaa, kun jotain sattuu. No ei varmasti korvaa, se on kyllä tiedossa. Asutaanhan tosiaan talossa, jossa osa putkista on alkuperäisiä ja sen vuoksi tätä remppaa ollaan tekemässäkin. Kun tämä ei purrut, alkoi pelottelu kaikilla niillä bakteereilla, jotka juuri tällä hetkellä tekevät massiivisen yllätyshyökkäysen meidän perheen kimppuun sairastuttaen meidät kaikki kaameaan vatsatautiin. No just. Se reilu seitsemän vuotta, mitä talossa ollaan asuttu, ollaan hyvin säilytty vatsataudeilta. Ne kerrat kun joku on sairastanut oksennustautia, on laskettavissa yhden käden sormilla ja laitan vaikka pääni pantiksi, että nekin pöpöt on saatu jostain muualta kuin meidän viemäristä. Ja se hinta. Oli se, melko huimaava. Siinä vaiheessa vähän otti sydänalaan, että ollaanko oikeasti arvioitu remontin hinta niin pahasti pieleen. Mutta ei, kyllä se vika oli jonkun muun laskentatavassa. Firman tarjoama hinta oli yli kolminkertainen siihen nähden, mitä paikalliset, tavalliset putkifirmat tarjoavat! Enkä usko, että työnlaatu juuri poikkeaa muista. Mikä pahinta, myyjän käyttämä "en lähde täältä kulumallakaan ennenkuin nimi on paperissa"-myyntitekniikka oli niin painostava, että heikompi henkilö voisi siihen haksahtaakin. Oikeasti miettii, kuinka paljon esimerkiksi vanhoja ihmisiä saadaan kynittyä tällaisilla keinoilla. Me laitettiin naapurustossa sana kiertämään ja erityisesti käytiin varoittelemassa alueen vanhempia ihmisiä kyseisestä puljasta. 

Mutta se siitä. Mulla kiehuu edelleen, mutta enköhän mä tästä joskus lepy. Eniten ärsyttää se, että firmasta soittelivat myös tyttöni puhelimeen. En tiedä mistä numeron ovat saaneet, mutta tällaisten remppojen tarjoaminen alaikäisille on vähintäänkin kyseenalaista.

Sitten ruokapuoleen. Juhlajuttuja olisi vielä tulossa, mutta jos tähän väliin laittaisi ihan tavallisen arkiruoan ohjeen. Oli aika rentouttavaa kaivaa eilen mapista yksi resepti ja valmistaa ruokaa ilman, että tarvitsi itse ajattella mitään tai yrittää keksiä mitään luovaa. Tämä broileri-riisigratiini oli hyvin simppeli sapuska, eikä valmistamiseenkaan mennyt älyttömän kauaa. Maku oli silti ihan hyvä ja arkiruoaksi kelpasi paremmin kuin hyvin. Ohje tähän on löytynyt Pirkasta. Muuten noudattelin ohjetta tismalleen (tai liki ainakin), mutta hunajamarinoitu broileri vaihtui pintamaustettuihin chilibroilerisuikaleisiin ja riisit keittelin ilman kantta.

Broileri-riisigratiini

3 dl pitkäjyväistä riisiä

7 dl vettä

½ tl suolaa

1 tlk (227g) ananaspaloja mehussa

1 tlk (2½ dl) Crème Bonjour cuisinea, valkosipuli-yrtti

100 g maissia

mustapippuria

2 pkt (à300g) pintamaustettua broilerin fileesuikaletta chili

1-2 rkl öljyä

1 sipuli

150 g juustoraastetta

(tuoreita yrttejä)

  Keitä riisiä suolavedessä kannen alla 15 minuuttia. Lisää riisin joukkoon ananaspalat liemineen. Keitä vielä 5 minuuttia. Sekoita riisin joukkoon Crème Bonjour ja maissi. Mausta pippurilla.

  Ruskista broilerit muutamassa erässä. Kuori ja hienonna sipuli. Lisää sipulit pannulle ja anna niiden pehmetä.

  Kaada puolet riisiseoksesta uunivuokaan ja levitä päälle broileri-sipuliseos. Lisää päällimmäiseksi vielä riisikerros. Ripottele pinnalle juustoraastetta.

  Kuorruta 225 asteessa uunin ylätasolla 10-15 minuuttia, kunnes juusto on saanut kauniin värin. Koristele halutessasi tuoreilla yrteillä.

Time for cake! - synttäreiden tomaattinen kasvisvoileipäkakku

Aloitetaanpas tämä viikko eilisillä synttäritarjottavilla ja kasvisvoileipäkakulla. Yleensä tykkään suunnitella voileipäkakut itse, mutta jotenkin tällä kertaa ei ideoita tahtonut syntyä millään. Ne vähäiset ajatukset, mitä kakkujen suhteen tuli, raapustelin ruutupaperin nurkkaan hakiessani tyttöä treeneistä. Lopullisen muodon kakut saivat vasta tekovaiheessa. Ilmeisesti kasviskakku onnistui ihan kohtuu hyvin, sillä ainakin se sai kehuja, eikä onneksi kovin isoa palaa jäänyt räävittäväksi. Tarkoitus oli tehdä ihan pikkuruinen kasvisvoileipäkakku, mutta lopputulos oli jotain aivan muuta.... Periaattessa tuo kakku on noin 20 henkilölle. 

Tomaatti-fetavoileipäkakku

(n.20ann.)

14 viipaletta Reilu täysjyväpaahtoleipää

14 viipaletta Reilu kaura-pellavapaahtoleipää

Kostutus:

2-2½ dl kasvislientä

Tomaattitäyte:

200 g aurinkokuivattu tomaatti-tuorejuustoa

3 tomaattia

½-1 dl basilikanlehtiä

1 dl ranskankermaa

½ dl majoneesia

ripaus suolaa

ripaus sokeria

mustapippuria

Juustotäyte:

200 g salaattijuustokuutioita öljymarinadissa

3 dl vispikermaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 suippopaprika

½ sipulia

Päälle:

400 g yrttituorejuustoa

1 dl kermaviiliä

Koristeeksi:

miniluumutomaatteja

salaattia

rucolaa

mozzarellaa 

herneenversoja

  Kiehauta ensin kasvisliemi ja jätä se jäähtymään. Leikkaa leivistä kovat reunat pois. Vuoraa pyöreä irtopohjavuoka (halk. n. 25 cm) kelmulla. 

  Valmista tomaattitäyte. Halkaise tomaatit ja koverra siemenet pois esimerkiksi pikkulusikalla. Kuutioi tomaatit pieniksi kuutioiksi. Hienonna basilikanlehdet. Sekoita tuorejuusto, ranskankerma ja majoneesi keskenään. Mausta suolalla, sokerilla ja pippurilla. Lisää joukkoon tomaattikuutiot ja basilika ja sekoita tasaiseksi.

  Juustotäytettä varten vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää vatkaamisen loppupuolella tuorejuusto ja vatkaa vielä niin, että saat tasaisen seoksen. Valuta salaattijuustokuutioista öljy pois ja painele kuutiot haarukalla murusiksi. Hienonna sipuli ja kuutioi paprika. Sekoita juusto ja kasvikset kerma-juustoseoksen joukkoon.

  Vuoraa vuoan pohja leipäpaloilla. Osaa leivistä täytyy hieman muotoilla, mutta tärkeintä on, että ladot palat tiiviisti. Kostuta kasvisliemellä ja levitä päälle puolet juustotäytteestä. Lado päälle kerros leipää ja kostuta. Levitä päälle tomaattitäyte kokonaisuudessaan. Levitä päälle kerros leipää, kostuta ja levitä loppu juustotäyte päälle. Päällimmäiseksi vielä kerros leipää ja kostutus.

  Kääri kakku tiukasti kelmuun ja nosta jääkaappiin maustumaan. Anna olla mielellään seuraavaan päivään. 

  Poista vuoan reunus ja päällimmäiset kelmut ja kumoa kakku tarjoilualustalle. Notkista tuorejuusto kermaviilillä ja levitä tasaisesti kakun päälle ja reunoille. Jos juustoa jää, voit pursottaa loput koristeiksi. Koristele haluamallasi tavalla. 

Kaksin aina kaunihimpi - tarjolla piirakkaa sipulilla sekä kinkulla

Jippii! Muksujen synttäreistä on taas selvitty kunnialla ja täysin vatsoin. On aina mukavaa saada lähisukulaiset saman katon alle, sillä aivan liian harvoin tulee sukulaisia treffattua. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita toki löytyi, kun pieneen tilaan laitettiin useampi muksu yhtä aikaa. Mutta ei se haittaa, päinvastoin! Kaikilla tuntui kuitenkin olevan kivaa.

Jotenkin nämä juhlat hirvittivät, sillä en oikein ollut valmistautunut kunnolla etukäteen. Ainoastaan ajatus kakusta ehti muhia pääkopassa muutaman viikon, kaikki muut tarjottavat keksin muutama päivä ennen juhlia. Sen lisäksi, että suunnittelut jäi viime tippaan, olin ostoslistankin tehnyt hutiloiden. Vähän väliä sai sännätä kauppaan hakemaan täydennystä, kun osa aineksista oli jäänyt ostamatta. Voileipäkakut täytin lauantai-iltana ja vasta siinä vaiheessa huomasin, etten ollut ostanut muita yrttejä kuin basilikaa. Siinä vaiheessa en jaksanut lähteä kauppaan, joten voileipäkakkujen kanssa mentiin niillä aineksilla, mitä sattui löytymään. 

Koska tarjottavaa oli taas yllinkyllin, niin taidan laittaa jakoon ohjeita pikkuhiljaa. Aloitetaan vaikka suolaisista piiraista, joita löytyi kaksin kappalein. Oli sekä sipuli- että kinkkupiirakkaa. Kinkkupiirakan tein summamutikassa oman pään mukaan, joskin pohjassa hyödynsin aiemmin punajuuripiiraassa käyttämää ohjetta. Sipulipiirakan ohjeen löysin Ihanimmat piirakat-kirjasta. Sipulipiirakka oli mun mielestä oikein hyvää, eikä kinkkupiirakassakaan mitään moitittavaa ollut. Kuvat on napattu hät'hätää sitä mukaa, kun pöytää katoin, joten niissä ei oikein ole hurraamista. 

Muhun saaren sipulipiirakka

250 g lehtitaikinaa

Täyte:

3 isoa sipulia

2 rkl öljyä

2 rkl jauhoja 

4 rkl majoneesia

4 rkl ranskankermaa, kermaviiliä tai smetanaa

200 g sulatejuustoa

2 kananmunaa

suolaa

mustapippuria

Pinnalle:

50 g juustoraastetta

  Kuori sipulit, leikkaa ohuiksi suikaleiksi ja kuullota pannulla öljyssä. Lisää jauhot ja kypsytä vielä muutamia minuutteja. 

  Kauli taikina ja nosta leivinpaperilla vuoratun pienen uunipellin (n.24*34cm) pohjalle ja reunoille. Lisää taikinalle kypsennetyt sipulit. Vatkaa keskenään munat, majoneesi, ranskankerma ja sulatejuusto. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää sipulin päälle. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Halutessasi voit korvata juustoraasteen 50 grammalla home- tai vuohenjuustoa. 

  Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia tai kunnes juusto on pinnalta kullanruskea. 

Kinkkupiirakka

Pohja:

100 g voita tai margariinia

2 dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

1 tl paprikajauhetta

2 rkl vettä tai kermaa

Täyte:

200 g kinkkukuutioita

1 pieni suippopaprika

pala purjoa

2 dl kermaa

2 kananmunaa

½ tl suolaa

1 tl valkosipulijauhetta

ripaus pippuria

100 g juustoraastetta

  Sekoita vehnäjauhot ja mausteet keskenään. Nypi ne pehmeän rasvan kanssa sekaisin. Lisää vesi tai kerma ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina voideltuun (halk. 24-26cm) piirakkavuokaan. Nosta pohja hetkeksi kylmään.

  Levitä piirakkapohjalle kinkkukuutiot, hienonnettu paprika ja purjo. Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki, lisää joukkoon kerma, juustoraaste ja mausteet. Kaada seos piirakkavuokaan.

  Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea ja pohja kypsä.

  

Keep it simple! - valkosipulimajoneesi ja Kääpiölinnan perushampurilaiset

Tämä viikko tuntuu jatkuvan niin valtavan kiireisenä, että ruokapuolen laiminlyönti vaan jatkuu... Tänään sentään yritin kokkailla jotain. Vai voiko sitä laskea kokkailuksi, jos vääntää hampurilaiset tehden pihvit pelkästä jauhelihasta ja käyttäen valmiita sämpylöitä? No, tein mä sentään valkosipulimajoneesin itse, mutta eipä se ole homma eikä mikään. Puolustuksena voisi toki sanoa, että meidän perheen mielestä parhaat hampurilaispihvit syntyy just pelkästä jauhelihasta, suolasta ja pippurista. Lisäksi vähän salaattia, juustoa, kananmunaa, kurkkua, sipulia ja tomaattia. Niin ja majoneesia. Ei se muuta tarvi. Ja tärkeintä tietenkin, että nälkä lähti ja jaksaa lähteä kauppaan kakkutarvikkeita hakemaan. 

En muista, että olisin koskaan valmistautunut yksiinkään juhliin niin huonosti kuin nyt. Yleensä oon suunnitellut tarjottavat varmaan kuukautta aiemmin, mutta nyt sain räävittyä kokoon joitain ideoita vasta eilisillalla. Mutta eikö tästä jonkinmoiset kekkerit saa aikaiseksi... Sen näemme sunnuntaina. 

Yleensä teen majoneesin käsivispilällä vispaten, mutta nyt päätin kokeilla sähkövatkainta vanhasta reseptimapista löytyneen ohjeen innoittamana. Hyvin tuo sujui noinkin ja ihan kelpo majoneesi tuli. Valkosipulin kanssa olin vähän varovainen, mutta kunnon valkosipulinystävä voi maustaa majoneesin huoletta reilummin.

Valkosipulimajoneesi

1 keltuainen

1 tl sinappia

½ tl suolaa (vähempikin voisi piisata)

1 tl sokeria

1-2tl viinietikkaa

1½-2 dl öljyä

1-2 tl valkosipulimurskaa

  Mittaa kulhoon keltuainen, sinappi, suola ja sokeri. Lisää öljy ohuena nauhana sähkövatkaimella vatkaten. Kun seos sakenee, lisää viinietikka. Jos lisäät öljyn liian nopeasti, se saattaa erottua ja seos juoksettuu. Mausta valmis majoneesi maun mukaan valkosipulimurskalla.

What's the pasta without the chicken? - paluu arkeen kanapastan voimin

Täällä taas... Pieni blogihiljaisuus on toistaiseksi takanapäin. Viikonloppu meni serkkuni luona kyläillessä ja kotiin palattua aika on mennyt juostessa huonekalukauppoja ees taas. Viikonloppu oli kyllä huippukiva! Aivan liian harvoin saan itteni raahattua mihinkään kyläilemään ja joka kerta huomaa, että useamminkin voisi moista harrastaa. Reissusta palautuminen ottaa vaan aina hieman aikaa, vaikka ihan kiltisti me oltiin. Tulihan siinä illan mittaa joitakuita siidereitä tuhottua maailmaa parantaessa, mutta ei mitään älyttömiä kumminkaan. Vaikka lähes viikottain serkkuni kanssa soitellaankin, niin tottahan sitä juttua silti piisaa aina kun tavataan.

Eilen sain vihdoin ja viimein houkuteltua tuon ukkokullan sohva- ja nojatuolikaupoille. Kun reilu 7 vuotta sitten laitettiin kimpsut ja kampsut yhteen ja muutettiin Kääpiölinnaan, haalittiin huonekaluja molempien vanhoista asunnoista. Vuosien varrella olohuoneen sisustus on muotoutunut sen mukaan mitä oli valmiina ja mitä on saatu tai halvalla ostettu. Pieni huone täyttyi aika nopeasti, enkä missään vaiheessa ollut oikein sinut sisustuksen kanssa. Meillä on kyllä nyt viimeksi ollut ehkä maailman mukavin sohva, mutta valitettavasti se on melkoisen iso meille. Nojatuolitkin oli oikeita hirvityksiä, mutta saivat kelvata. Nyt meillä on uudet sirot nojatuolit ja uusi sohvakin tulee noin kuukauden kuluttua. Vielä täytyisi rakennella uusi kirjahylly ja tv-taso. Mä oon silti jo nyt erittäin tyytyväinen siihen millainen tuosta huoneesta tulee.

Sen verran sekaisin tämä arki vielä on, etten kauheasti ole ehtinyt panostamaan ruokapuoleen. Viikon ruokalista on edelleen suunnittelematta ja varmaan jää suunnittelemattakin. Torstaina tulee mun äiti meille ja viikonloppuna juhlitaan muksujen 14+4v-synttäreitä sukulaisten voimin. Kovin kauheasti ei siis kokkailuihin jää aikaa.

Eilinen mentiin makaronilaatikkolinjalla pikkumiehen pyynnöstä ja tämän päivän pelastuksena toimi Elämää Koivurannassa-blogin Nannen julkaisema broileripastaresepti. Nannella on niin kivoja arkiruokaohjeita, että melkeinpä aina tulee ensin katsottua sieltä, jos ei tiedä mitä laittaisi ruoaksi. Ohjetta noudatin noin suunnilleen, joskin jotain aineksia vaihtelin tai jätin pois. Alla ohje siten miten minä sen tein. Kiitos Nanne hyvästä ohjeesta!

Herkullinen broileripasta

300-400 g pastaa (mulla täysjyväpenne)

vettä

2 kanaliemikuutiota

Kastike:

500 g broilerin fileepihvejä

öljyä 

1 tl suolaa

2 tl paprikajauhetta

chilijauhetta

mustapippuria

2 dl vettä

1 tlk (390g) valkosipulilla maustettua tomaattimurskaa

1 tlk (120g) smetanaa

2 tl valkosipulimurskaa

1-2 rkl limemehua

2 rkl soijaa

½ rkl ruokokidesokeria

Lisäksi halutessa:

tuoretta basilikaa

parmesaania

Pasta Rossa-mausteseosta

  Keitä pasta kanaliemikuutioilla maustetussa vedessä kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Siivilöi pasta.

  Kuumenna öljy pannulla, lisää broilerin fileepihvit ja ruskista molemmin puolin. Mausta suolalla, paprikalla, chilillä ja mustapippurilla. Lisää pannulle pari desiä vettä. Anna broilerien kypsyä miedolla lämmöllä kannella peitettynä noin 10 minuuttia. 

  Nosta broilerin fileepihvit pannulta. Lisää haudutusnesteen joukkoon tomaattimurska, valkosipuli, limemehu, ruokokidesokeri, soija ja smetana. Keittele kasaan muutama minuutti. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita ja soijaa.

  Leikkaa broileripalat halutessasi sopiviksi suupaloiksi ja nosta ne takaisin pannulle. Anna muhia muutama minuutti. Sekoita joukkoon pasta ja halutessasi hienonnettua basilikaa. Tarjoa halutessasi parmesanin tai Pasta Rossa-mausteseoksen kera. 

C is for cookie! - suklaiset pikkuleivät

Keksit harvoin on kauniita, mutta nämä on ehdottomasti siitä rumimmasta päästä. Jos rehellisesti sanoo, niin nämä suklaaleivät muistuttaa jotain, joka paljastuu tienvarsilta lumen sulaessa. Pahoitteluni, jos pilasin jonkun ruokahalun, mutta mitäpä tuota kaunistelemaankaan. Jos kuitenkin saa tämän mielleyhtymän häivytettyä ja uskaltautuu keksejä maistamaan, saa ilokseen huomata syövänsä ihan hyvää, varsin suklaista pikkuleipää. Nämä keksit eivät ole mitenkään ällömakeita, paremminkin näissä maistuu tumma suklaa. Kovasti yritin saada näihin marmorikuvion, kuten alkuperäisessä ohjeessa, mutta yritykseksi jäi. Onneksi pieni ripaus tomusokeria valmiiden pikkuleipien päälle pelasti tilannetta edes hieman. Ohje näihin kekseihin taitaa olla vanhan Yhteishyvän peruja.

Marmoroidut suklaaleivät

50 g voita tai margariinia

150 g tummaa suklaata

1½ dl sokeria

3½ dl vehnäjauhoja

2 kananmunaa

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria 

Marmorointiin:

1 dl tomusokeria

  Sulata kattilassa rasva. Paloittele joukkoon suklaa ja sekoita, kunnes se on täysin sulanut. Nosta jäähtymään. 

  Vatkaa kulhossa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat aineet. Sekoita kevyesti munavaahtoon ensin jäähtynyt suklaaseos ja sen jälkeen jauhoseos. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Nosta taikina pakkaseen jähmettymään 10 minuutiksi. 

  Nostele pieniä kekoja leivinpaperoidulle uunipellille ja siivilöi pinnalle tomusokeria. Paista suklaaleivät 175 asteessa noin 15 minuuttia. Nosta jäähtymään ritilälle.

Nyt on aika toivottaa mukavaa viikonloppua jokaiselle! Minä pakkaan muksut junaan ja lähden viikonlopuksi serkkuni luo. Saa vähän vaihtelua arkeen ja pääseepä pikkumieskin ensimmäisen kerran junalla. Nauttikaahan tuosta ihanasta auringonpaisteesta, hyvästä ruoasta ja toisistanne! Palataan asiaan taas ensi viikolla.

Wednesday night is a pork chop night - hissukseen kypsytetyt kyljykset sipuli-chili-kookoskastikkeessa

Voihan kevät! Oli aika huikeaa kierrellä ympäri tonttia ja ihmetellä, mitä kaikkea luonnossa on tapahtunut muutaman päivän aikana. Ensimmäiset raparperin ja ruohosipulin alut näkyi jo ja näyttää kukkapenkissäkin olevan jo jotain elämää. Päärynäpuu mua hieman huolestuttaa, sillä runko näyttää saaneen talven aikana selkäänsä. Liekö sitten pakkanen tehnyt puun kuorelle tuhoja vai mikä. Eläinten aikaansaamaa tuo ei ole. Mutta onneksi toinen puu näyttää ihan hyvältä. Kasvihuonekin näyttää selvinneen talvesta suht hyvin, joskin hieman täytyy laittaa seinän muoveja paremmin kiinni. Mutta siitä selviää niittipyssyn avulla.

Jotenkin tuntuu, että tämä talvi suhahti ohi melko vauhdikkaasti. Justiinhan mä siivosin vanhat viljelykset kasvihuoneesta ja nyt on taas uudet taimet hyvässä kasvuvauhdissa. Ehkä täytyisi suunnitella tänä vuonna vähän tarkemmin, että mitä tuonne kasvihuoneeseen haluaa, sillä viime kesänä siellä oli vähän turhankin ahdasta. Tai sitten täytyy harkita kasvihuoneen laajennusta...

Ruokapuolella on viime päivinä ollut melko tylsää, enkä oo saanut aikaiseksi mitään mistä kannattaisi kirjoittaa. Tänään tilanne on vähän parempi, kun testiin pääsi porsaankyljysohje Pirullisen kuumasta chilikirjasta. Alkuperäisessä ohjeessa ruokaan käytettiin habaneroja tai linnunsilmächilejä, mutta koska tätä täytyi pystyä syömään tuo perheen pieninkin, tyydyin varsin mietoon Aji Fantasy-chiliin. Ruoka itsessään on varsin helppo tehdä ja taisi muuten olla ensimmäinen kerta, kun kypsennän lihaa maidossa.

Porsaankyljykset sipuli-chili-kookoskastikkeen kera

2 rkl auringonkukka- tai maapähkinäöljyä

4 suurta porsaankyljystä (mielellään à 250g)

2 iso sipulia

1 tl kurkumaa

1-2 chiliä (laitoin yhden Aji Fantacyn)

(2 tl tuoretta tamarinditahnaa)

3-4 kafflirlimelehteä tai 2 limen raastettu kuori

4½ dl maitoa

3 rkl kookoskermaa

suolaa

mustapippuria

  Kuumenna uuni 165 asteeseen. Kuumenna öljy uuninkestävässä padassa. Lisää kyljykset ja ruskista molemmin puolin. Siirrä lautaselle odottamaan.

  Lisää öljyyn 4-8 osaan lohkotut sipulit, chili, mausteet sekä lime ja paista, kunnes sipuli on kevyesti ruskistunut. Lisää lopuksi maito raaputellen pohjaan kiinni jääneet palat irti. Siirrä kyljykset takaisin pataan.

  Kuumenna ruoka kiehuvaksi, peitä kannella ja hauduta uunissa 2-2½ tuntia eli kunnes liha on murean kypsää. Nosta kyljykset padasta (mausta halutessasi ripauksella suolaa) ja anna vetäytyä 10 minuuttia ennen leikkaamista.

  Vatkaa kookoskerma mausteisen keitinliemen joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla ja kuumenna seos hiljaisella lämmöllä. Leikkaa liha halutessasi ja tarjoa sipuli-chili-kookoskastikkeen kera.

Siirsin muuten tuon keittokirjalistan omalle sivulleen, niin ei tarvi sitä kopsata joka juttuun, jossa kirjoja käyn läpi... 

I need bread and water, ma'am that's all I need! - viikonlopun pehmeät porkkanaleipäset

Tämä mun yritys käydä kaikki keittokirjani läpi testaten jokaisesta edes yhtä ohjetta, tuntuu melko toivottomalta. No, yhden kakkukirjan päätin laittaa kiertoon, kun ei se tarjoa mulle oikein mitään, yhden ohuen leipäkirjasen tutkailin, testasin ohjeen ja palautin takaisin hyllyyn. Kaksi kirjaa saa siis ruksata listasta yli. Mutta samalla hyllyyn löysi tiensä viisi uutta kirjaa, sillä en vaan voinut jättää niitä kirpparille. Kun viisi, uudenveroista kirjaa maksaa 13 euroa, niin kyllä ne kannattaa poimia mukaan. 

Kotilieden leipäkirjasta pääsi testiin maukkaat Liisan leipäset. Aivan ohjeen mukaan en tälläkään kertaa mennyt, sillä rasvaton maito vaihtui kevyeen ja margariini öljyyn. Sen lisäksi tein vain puolikkaan taikinan, josta syntyi noin 20 leipästä. Muuten nämä oli oikein hyviä, mutta minä onneton menin unohtamaan näistä suolan kokonaan. En tiedä mikä ajatuskatkos leipoessa iski, mutta kyllä nämä syötyä tulee. Jos ei muille kelpaa, niin mulle kelpaa kyllä.

Liisan leipäset

(n.20kpl)

5 dl maitoa

1½-2 tl suolaa

50 g hiivaa

½ dl siirappia

1½ dl karkeaa porkkanaraastetta

50 g sulatettua voita tai margariinia tai 

½ dl öljyä

5 dl 4-viljan hiutaleita

8½ dl vehnäjauhoja

  Murenna hiiva kädenlämpöisen maidon joukkoon. Lisää suola, siirappi, porkkanaraaste ja hiutaleet. Vatkaa sekaisin puuhaarukalla. Lisää rasva ja jauhot. Alusta taikina hyvin. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä noin 30 minuuttia. 

  Leivo taikinasta pieniä palloja ja litistä ne leipäsiksi. Nosta leipäset leivinpaperille pellille ja pistele haarukalla. 

  Paista leipäsiä 225 asteessa 10-12 minuuttia tai kunnes ovat kauniin vaaleanruskeita ja kypsiä.

Onnen hetkiä - mokkaista daim-vadelmakakkua päivänsankarille

Perheen kaunokainen täyttää tänään hurjat 14 vuotta! Vaikea uskoa, että se pikkuruinen nyytti, jonka syliini silloin sain, on jo kaunis nuori nainen. Isommin synttäreitä juhlitaan vasta reilun parin viikon päästä, mutta tein silti jo tälle päivää pienen kakun. Saa tyttö pyytää kaverinsa herkuttelemaan.

Alunperin oli tarkoitus kokeilla vanhasta Pirkasta löytynyttä kakkuohjetta, mutta aineksia ostaessa ja vielä kakkua leipoessa suunnitelmat muuttuivat niin moneen kertaan, ettei alkuperäisestä ohjeesta ole napattu muuta kuin pohja. Kakun välistä löytyy vadelmamarmeladia ja mokkainen daim-täyte. Suunnitelmissa oli laittaa väliin lakkahilloa, mutta viime metreillä täyte vaihtui. Tämä ihan vaan siksi, ettei se ainoa kaveri, jonka tyttö kutsui kakulle, ei lakoista piittaa. Ei sen puoleen, en minäkään ole mikään suuri lakkojen ystävä, mutta kakun välissä ne jo menee. 

Koristeet olisin voinut tehdä paljon aiemminkin, mutta tottahan ne jäi viimeiseen iltaan. Kiireen kanssa ei koskaan saa aikaiseksi mitään hyvää, mutta näillä mennään. Päälle tulleen suklaankin olisin voinut antaa jähmettyä kauemmin, sillä nyt koristegeeli levisi paikoin ja pelkään, että huonosti kuivaneet koristeet sulavat aika nopsaan kakun pinnalle. 

Mokkainen daim-vadelmatäytekakku

(20ann.)

Pohja:

4 kananmunaa

1½ dl sokeria

1½ dl vehnäjauhoja

3 rkl tummaa kaakaojauhetta

1½ tl leivinjauhetta

Kostutus:

3/4 dl vedellä laimennettua sitruunamehua

Täyte:

2 dl vispikermaa

200 g vaniljatuorejuustoa

½ dl (1pss) Daim-cappuccinojauhetta

2 rkl sokeria

½ rkl vaniljasokeria

50 g Daimia rouhittuna

1 dl vadelmamarmeladia

Kuorrutus:

100 g taloussuklaata

½ dl vispikermaa

Reunoille:

4 dl vispikermaa

2 rkl vaniljakreemijauhetta

2-3 rkl tomusokeria

Koristeet:

sokerimassan ja marsipaanin sekoitus

  Valmista pohja mielellään täyttämistä edeltävänä päivänä. Voitele ja jauhota kakkuvuoka, halkaisija n. 23cm. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri napakaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe keskenään. Siivilöi seos muna-sokerivaahtoon ja nostele taikina varovasti sekaisin. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteisen uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla. Anna pohjan jäähtyä hieman ja kumoa vuoasta.

  Valmista täyte vatkaamalla kerma vaahdoksi. Lisää vatkaamisen loppupuolella tuorejuusto ja capuccinojauhe. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Lisää joukkoon rouhittu Daim. 

  Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Laita paistoon käytettyyn, pestyyn vuokaan kelmu ja nosta alin kakkulevy vuokaan. Kostuta kevyesti vedellä laimennetulla sitruunamehulla. Levitä päälle puolet marmeladista ja Daim-täytteestä. Nosta päälle toinen kakkulevy, kostuta ja täytä samoin kuin edellinen väli. Nosta päälle vielä viimeinen levy ja kostuta kevyesti. Kääri kelmu kakun ympärille ja nosta vuokineen jääkaappiin. Anna tekeytyä mielellään seuraavaan päivään.

  Kumoa kakku tarjoilualustalle. Valmista ensin suklaakuorrutus pilkkomalla suklaa pieneen kattilaan. Kaada joukkoon kerma ja kuumenna samalla sekoittaen, kunnes suklaa on sulanut. Kaada kuorrute kakun päälle. 

  Vatkaa reunoille tuleva kerma vaahdoksi. Lisää vatkaamisen lopulla vaniljakreemijauhe ja tomusokeri. Tasoita kakun reunat ohuella kermavaahtokerroksella. Pursota loppu kerma kakun reunoille ja pinnalle. Koristele haluamallasi tavalla. 

Loppuun vielä runo, jonka löysin "Tässä ja Nyt"-blogista. Kiitos vielä Katja, että sain runoasi lainata!

Äidiltä tyttärelle

Kuule, tyttäreni, tahtoisin keskustella kanssasi.

Tärkeistä asioista. Kuten itsensä rakastamisesta,

ja siitä ettei elä niin kuin toiset käskevät,

vaan siten kuin sydän halajaa. Kuitenkin 

arvostaen ja kunnioittaen samalla muita. 

Tiedäthän, että olet minulle tärkeä?

En aina osaa olla sellainen roolimalli

kuin tahtoisin, mutta toivon että

saan välitettyä sinulle tärkeimmät arvoni.

Enkä aina osoita sellaista itseluottamusta

ja rakkautta itseäni kohtaan, jota toivoisin

sinun kokevan itsesi kanssa. Mutta toivon,

että näet sen ainakin toisinaan. 

Joskus minun on hankala puhua tunteistani,

vaikka sinulta sitä myös odotan. Haluan 

kuitenkin kertoa, että se on tärkeää elämässä,

vaikka se ei aina ihan onnistuisikaan. 

Että ethän ainakaan sisällesi säilö niitä 

tunteita, jotka voivat sairastuttaa. 

Äläkä myöskään iloasi peitä, vaikka minä

joskus sitäkin saatan tehdä. Koska

se olisi muka "tyttömäistä", hölmöä. 

Vaikka eihän se ole, ei ollenkaan!

Jos tunnet olosi huonoksi jonkun seurassa,

älä sivuuta sitä. Minäkin pyrin siihen.

Ympäröi itsesi ihmisillä, joiden seurassa

nautit ja saat olla se kuka olet.

Ja muistathan, että kehosi on sinun

temppeli - sinne ei ole kenelläkään

lupaa tulla omin luvin. 

Onneksi sinä olet sinä. Opetat minua joka

päivä. En minä oikeasti tiedä mikä 

sinulle sopii, sinä kyllä löydät omat

keinosi elää elämääsi. Vaikka kuvittelen

välittäväni jotain tärkeää, en voi olla

varma ovatko ne oikeita asioita. Haluan

silti niistä kertoa. Sinä olet nupullaan

oleva kukka, jolla on koko maailma

edessä. Ja tiedät jo nyt monta asiaa

paremmin kuin minä. Jotenkin sinulla 

on vankemman oloiset juuret kuin minulla.

Siksipä en epäile ollenkaan ettetkö pärjäisi.

Mutta aina, kun minua tarvitset, olen täällä.

Vaikka en sitä sanoisi.